Homoseksuaaliseen eroottiset kertomukset monster cocks

Monroen puheenjohtajana minulla on ollut tilaisuus toimittaa kolme lehteä - syksyllä Jörn Donnerin tuotantoa käsittelevän monipuolisen julkaisun, keväällä uutta amerikkalaista rikoselokuvaa käsittelevän lehden ja kuluvana keväänä neuvostoelokuvan viikonloppuun liittyneen julkaisun. Olen nopea kirjoittaja ja Aviisissa lehden tekijät aina nauravat, ettei juttujani tarvitse oikolukea.

Opiskelen yleistä kirjallisuustiedettä ja olen aivan hilkulla valmistua graduni käsittelee yksinäisyyden historiallisia kohtaloita. Olen julkaissut artikkelin Nuo mainiot maskuliinit kiitävissä autoissaan. Jack Kerouac matkustamisen historiassa teoksessa Mikko Lehtonen toim. Liaanilla Hemingwaysta Königiin Tampereen yliopisto, Yleinen kirjallisuustiede, julkaisuja 28, Tampere Olen luennoinut kansainväliselle tiedeyhteisölle aiheesta Frontier In The Making.

The Ideological and Intertextual Relations in the Frontier Literature ja kuluvan kuun puolessavälissä pidän esitelmän tyyliniekan subjektikäsityksestä. Tästä huomaa, että tutkijana olen keskittynyt hiukan vanhanpuoleisiin asioihin luku on intohimoni , mutta se ei estä minua tarkkailemasta ympärilläni olevaa maailmaa - seuraan kohtuullisesti Internetiä vaikka surffailu ei itseäni kauheasti innostakaan [sic!

En tiedä kasvatustieteistä juuri mitään osaan luetella sujuvasti kasvatusfilosofian klassisia nimiä. Vuoden kesällä toimin kustannustoimittajaharjoittelijana Vastapainossa.

Olen sosiaalinen ihminen mitä se nyt sitten ikinä tarkoittaakaan enkä ole vielä tavannut ihmistä, jonka kanssa en pystyisi tekemään töitä. Kontaktien ylläpitäminen sujuu minulta luontevasti. Toivoakseni kaikki ylläoleva lasketaan minulle eduksi. Tämä lienee ainoa julkaistu levyarvosteluni. Täysin varma en ole.

On mahdollista, että olen kirjoittanut jotain satunnaista Aviisiin tai Turun Ylioppilaslehteen. Tämä tuli Rumbassa, kirjoitin kun levyarvioruuhkassa turhautunut kaverini pyysi auttamaan. The Exciting History of Yellow Productions Kyllähän näistä monen biisin tahdissa voisi stripatakin.

Levy alkaa vauhdikkaasti mukavasti pompottavan pystybasson tukemalla Duncanin Too Deep -biisillä. Muukin kama on usein jatsahtavaa, pienillä tekno- ja elektromausteilla. Esiin nousee eritoten siististi funkahtava ja erittäin tanssittava Yasushi Iden Certain Peace.

Brandyn Ritual on sekin siisti ja ennen kaikkea cool jatsi. Jazzanovan Tres bien on nimensä mukainen biisi. Laurentin Butterfly on kiva pop-tekno. Välillä meno on vähän liiankin siistiä. Soittajilta ei irtoa hiki ja stripparikaan tuskin äityy dramaattisiin taivutuksiin. Monet biisit ovat aika tavanomaista luvun housea ja taiteellisemmat viritykset, kuten Sohan Les enfants du bled, ovat pitkästyttäviä.

Onneksi tämäntyyppisistä Silent Poetsin Prisons on hauska perheriidan kuvaus kaksine vokalisteineen. Tämä juttu on kyllä julkaistu, varmaan aika monessakin lehdessä, koska kirjoitin sen viitisen vuotta sitten STT: Myöhemmin - tai ehkä samaan aikaan tämän kirjoittamisen kanssa - kävin vetäisemässä luennon yliopistolla aiheesta, kurssilla jonka nimi oli kait aikakauslehtijournalismi. Rikoslehtien historiassa ei ole syytä häpeään Rikoslehdillä on kunniakkaampi historia kuin mitä niiden epämääräinen nykyolemus antaa ymmärtää.

Alibin ja Rikospostin nuhjuinen maine ei saisi peittää alleen sitä, että tosirikoslehtiä on luettu jo kauan ja että niissä on julkaistu hyvää, moneen suuntaan vaikuttanutta kirjallisuutta. Tosirikoslehtien kulta-aika varsinkin Yhdysvalloissa, ilmiön kotimaassa, olivat luvut, jolloin alan lehtiä ilmestyi kymmenittäin ja niitä myytiin kymmenen miljoonaa kappaletta joka kuukausi.

Tosirikoslehdet ovat ilmiönä samanikäisiä kuin muutkin kertomuslehdet, ts. Ylimpänä hierarkiassa olivat ns. Niissä julkaistiin sekä jatkokertomuksia, novelleja että artikkeleita. Slick-lehtien suosituimpia olivat mm. Saturday Evening Post, nykyään pitkälle alkuperäisistä juuristaan edennyt Cosmopolitan ja Collier's.

Slick-lehtien alle arvostuksessa jäivät pulp-lehdet, jotka julkaisivat käytännössä pelkkää fiktiota, jatkokertomuksia ja novelleja. Pulp-lehdet saivat nimensä halvasta ja huonosta selluloosapitoisesta paperista. Pahnanpohjimmaisia lehtiä olivat tosirikoslehdet. Ne olivat pulp-lehtien näköisiä ja kokoisia, mutta niiden kansikuvat olivat huonompia ja mielikuvituksettomampia. Niissä julkaistut kertomukset kertoivat kammottavista rikoksista eikä niissä ollut pyrkimystä tyylillisiin hienouksiin.

Monet slick- ja pulp-lehtiin kirjoittaneet kirjailijat tarjosivat kuitenkin kertomuksia näihinkin lehtiin ja niiden vaikutus myöhempään rikoskirjallisuuteen on ollut suurempi kuin mitä yleensä ajatellaan. Ensimmäinen tosirikoksista kertonut lehti perustettiin niinkin varhain kuin Tällöin Yhdysvalloissa alkoi ilmestyä lehti nimeltä National Police Gazette. Lehti ilmestyy edelleen, nyt vain nimellä Police Gazette.

Kultakausi alkoi kuitenkin vasta luvulla, jolloin Macfadden-niminen kustantamo alkoi julkaista lehteä nimeltä True Detective.

Lehden kertomukset keskittyivät ajankohtaisiin rikoksiin, mutta kirjoittajat saattoivat poimia myös menneiden vuosisatojen outoja tai muuten tunnettuja rikoksia esille ja kirjoittaa niistä. Ensimmäiset tosirikoslehdet eivät siis uutisoineet aiheistaan, niin kuin ne tekevät nykyään. True Detective oli menestys, ja sen rinnalle tulikin kymmenittäin uusia lehtiä.

Nämä ja monet muut lehdet olivat pulp-lehdissä syntyneen kovaksikeitetyn rikoskirjallisuuden aikalaisia. Sellaisissa tunnetuissa pulp-lehdissä kuin Black Mask ja Dime Detective kirjoittivat mm. Raymond Chandler ja Dashiell Hammett. Siitä vain oli riisuttu pois loppukin tunteellisuus, adjektiivit ja psykologia. Tosirikoslehdet toteuttivat Hemingwayn jäävuori-ajatusta täydellisesti: Samanlainen erottelu voidaan tehdä ns.

Varsinainen film noir, romanttinen ja synkkä rikosmelodraama, vastaa kovaksikeitetyn kirjallisuuden ihanteita, mutta sen dokumentaarinen suuntaus ja sellaiset elokuvat kuin Jules Dassinin Alaston kaupunki vastaavat tosirikoslehtien ihanteita toteavuudessaan. Tosirikoslehtien tyyli vaikutti myös poliisiromaanin syntyyn luvulla. Tällöin puhutaan kirjallisuudesta, joka yksityiskohtaisen tarkasti kertoo poliisin työstä ja rikosten selvittämisestä. Poliisiromaanin ihanteet vaikuttavat edelleen, varsinkin televisiossa, jossa NYPD Bluen kaltaiset sarjat käyttävät karua realismia tarkoin harkittuna tehokeinona.

Kyse ei ole seksilehdistä, niin kuin termin suomennos antaa ymmärtää, vaan miehille suunnatuista aikakauslehdistä, joissa on roiseja tosikertomuksia ja artikkeleita metsästyksestä, aseista, autoista ja viinasta. Höysteenä on tyttöjen kuvia. Näissä lehdissä luotiin se miestenlehden malli, joka vaikuttaa edelleen Slitzin tapaisissa lehdissä. Suomeen tosirikoslehdet suodattuivat juuri miestenlehden kautta. Kalle alkoi ilmestyä luvulla ja julkaisi pin up -kuvien lisäksi tosijuttuja.

Mies oli nimensä mukaisesti kaikille miehille tarkoitettu lukemisto, jossa oli monia englannista käännettyjä tosijuttuja. Rikospoliisin mukana oli harvoja pelkästään rikosaineistoon keskittyviä lehtiä - se oli amerikkalaisen True Crime Adventures -lehden suora käännös. Televisio ja lähiöityminen veivät ronskeilta alatyylin lehdiltä lukijat ja kuuluisien kirjailijoiden - Truman Capote, Norman Mailer - kirjoittamat tosirikoskirjat osoittivat, että rikoksista kirjoitettaessa romaanimitta on melkein välttämätön.

Seksuaalirikokset täyttivät lehtien sivut ja samalla juttujen taso laski. Niissä ei enää ollut samanlaista innovatiivisuutta kuin luvuilla. Tosirikos on siirtynyt televisioon ja lehtien taso on usein huono, mutta lajityypin historiassa ei ole mitään syytä häpeään. Kirjoitan parin kaverini kanssa kirjaa eroottisen ja pornografisen kirjallisuuden klassikoista - sen pitäisi ilmestyä vuoden syksyllä. Alla ensimmäistä kirjoittamaani tekstiä kirjaan. Laitan sen tänne, koska julma ja hirmuinen kustannustoimittajamme sanoi lyhentävänsä sitä ainakin merkillä!

Julmaa, totta totisesti, mutta eikö se vain sovi käsiteltävään kirjaan Nytkin tekstistä tosin tuntui jäävän paljon oleellisia asioita pois - toisaalta kirja onkin tarkoitettu yleiselle lukijalle, jota eivät Krafft-Ebingit kiinnosta. Venus turkiksissa Masokismi on niin sanottu neologismi eli uudismuodoste, jonka kehitteli luvun lopun merkittävä tutkija Richard von Krafft-Ebing teoksessaan Psychopathia sexualis Hän käytti pohjana värisokeutta merkitsevää sanaa "daltonismi", mutta varsinaisesti termi on peräisin itävaltalaiselta kirjailija Leopold von Sacher-Masochilta.

Nykymittapuiden mukaan lyhyessä kirjassa on muutama raakalaismainen ruoskintakohtaus, joita von Sacher-Masochin käyttämä runollinen kieli tosin pehmentää. Leopold von Sacher-Masoch ei omana aikanaan kuitenkaan ollut missään kirjallisessa marginaalissa, vaikka nykynäkökulmasta katsoen siltä saattaisikin näyttää. Hän oli suosittu ja palkittu kirjailija, jonka teoksista keskusteltiin.

Venus turkiksissa ei ollut hänen pääteoksensa, vaan sellaisina on pidettävä hänen laajoja historiallisia romaanejaan. Suosionsa huipulla von Sacher-Masochia pidettiin Goethen perillisenä, ja hän osoitti lukuisissa teksteissään sosialistisia ja utopistisia mielipiteitä. Vuonna ilmestynyt Venus turkiksissa oli osa laajaa novellien ja lyhyiden romaanien sarjaa, jota von Sacher-Masoch kutsui nimellä "Kainin perintö".

Ennen kirjan kirjoittamista kirjailija oli tehnyt sopimuksen silloisen rakastajansa, paronitar Fanny Pistor Bogdanoffin kanssa: Pari matkusti Italiaan junalla - kirjailija käytti kolmatta luokkaa paronittaren matkustaessa mukavasti ensimmäisessä luokassa. Kohtaus toistuu kirjassa, kuten myös tapa kutsua von Sacher-Masochia "Gregoriksi".

Kirjassa tarinaansa kertova Severin Kusiemski yöpyy lämmittämättömissä vinttikomeroissa ja kerran hänet jopa paiskataan sidottuna kylmään kellariin. Nöyryytysten jälkeen parin rakkaus on kahta lujempaa. Severinin rakastettu Wanda von Dunajew alkaa kuitenkin kyllästyä mieheen. Lopussa hän vakuuttaa Severinille rakkauttaan ja lupaa mennä tämän kanssa naimisiin - mutta vain jos hän saa ruoskia miehen vielä kerran. Severin suostuu ja kun hän on sidottuna pylväässä kiinni, esiin astuu venäläinen ruhtinas, julma ja atleettinen mies, johon Wanda von Dunajew on ihastunut.

Wanda antaa ruoskan ruhtinaalle ja kehottaa tätä olemaan kuuntelematta miehen avunhuutoja. Rakkaus ei villiä ja veristä pieksemistä tietenkään kestä, ja kirja päättyy von Sacher-Masochin muillekin teoksille ominaiseen naisvihamieliseen eetokseen. Erikoisinta von Sacher-Masochin kirjassa on turkkifetissi. Severin Kusiemski haluaa nähdä valtiattarensa ja pahoinpitelijänsä pukeutuneena hienoimpiin turkiksiin, näädän- ja kärpännahkaviittoihin.

Nykylukija odottaisi saavansa lukea nahkainnostuksesta - PVC-muoviahan ei tietenkään luvulla ollut saatavilla. Myös antiikin taideteoksiin ja filosofiseen keskusteluun liittyvät viittaukset tuntuvat oudoilta, kun von Sacher-Masoch yrittää keksiä moraalisia perusteluja tarpeelle tulla alistetuksi. Monille von Sacher-Masochin kuvailemat kohtaukset eivät todennäköisesti toimisi eroottisena innoituksena, mutta kirjailijan innostusta aiheeseen ei voi kiistää.

Päähenkilön antautuminen rakastamalleen naiselle on täydellistä ja hänen rakkautensa julmaa valtiatarta kohtaan on ehdotonta. Kirjan kliimaksi on varmasti lopullisimpia kolmiodraaman kuvauksia, joita kirjallisudessa on nähty.

Sacher-Masochin loppuelämä ei ollut kovin onnellinen. Hän solmi avioliiton vuonna Aurora von Römelinin kanssa, mutta lukuisista yrityksistään huolimatta Sacher-Masoch ei saanut naista innostumaan uusista sopimuksista.

Pari erosi ja lopulta von Sacher-Masoch alkoi kärsiä mielenterveysongelmista. Hän kuoli vuonna - huhu tosin kertoo, että hän kuoli mielisairaalassa vasta vuonna Lähettänyt Juri klo 2: Artikkeli, jota tarjosin STT: Aihe kiinnosti alun perin, mutta jätin tekstin kesken, kun artikkelitoimituksen päätoimittaja lopulta kuitenkin torppasi aiheen.

Keskustelin jokin aika sitten erään laveasti kotimaisen kirjallisuuden historiaa tuntevan turkulaisen kirjailijan kanssa Ville Paakonmaasta ja tämän teoksesta Taivas kuvastuu veteen, joka ilmestyi Pellervo-seuran kustantamana vuonna Miksi Paakonmaa sitten pitäisi muistaa?

Hän kirjoitti luvulta luvulle kaksi romaania, yhden novellikokoelman ja yhden nuortenkirjan Veikko Haakanan kanssa. Paakonmaan kestävin teos lienee juuri Taivas kuvastuu veteen, joka tuntui vuonna jo taatusti vanhentuneelta.

Se on murresanoin ryyditetty kertomus pojasta, joka huutolaiseksi jouduttuaan joutuu keskelle helvettiä. Häntä kiusataan fyysisesti ja seksuaalisesti ja häntä nimitellään niin että hän lopulta alkaa uskoakin olevansa idiootti ja rujo. Kirja herätti aikoinaan laajaa huomiota ja Matti Kuusi kirjoitti arvostelussaan, että jos teos olisi kirjoitettu luvun lopussa, sitä luettaisiin nyt kansakoulussa.

Ei ole löydetty sittemminkään, vaikka kirja hakee vertaistaan vaikkapa Jerzy Kosinskin Kirjava lintu -teoksesta, jossa nuori poika kokee natsimiehityksen kauhut sodanaikaisessa Puolassa. Kummatkin kirjat ovat yhtä järisyttävää luettavaa. Yksi syy Paakonmaan unohtamiseen ovat niin sanotut kirjallisuuden kaanonit. Suomalainen kirjallisuudenhistoria on korostanut luvussa modernismin esiinnousua ja älyllistä etäännyttämistä.

Paakonmaan kirja ei sovi viralliseen kirjallisuudenhistoriaan eikä siitä näin ollen puhuta historiateoksissa. Kun Paakonmaan seuraava teos, pienoisromaanista ja kolmesta novellista koostuva Lukitut ilmestyi , hänen tyyliään oli arvatenkin kustantamossa muutettu paremmin sopimaan modernististen tyyli-ihanteiden kanssa.

Samaan kirjallisuudenhistoriaan ei tunnu myöskään mahtuvan viihde. Suomi on ollut täynnä kevyttä viihdettä kirjoittavia kirjailijoita, joiden kohtalo on ollut unohtua.

Monet muistavat vielä Outsiderin eli Aarne Haapakosken ja Marton Taigan eli Martti Löfbergin, mutta kukaan ei muista Lea Leksiä ja Paavo Fossia, vaikka jälkimmäinen voitti vuonna Helsingin Sanomien järjestämän kansainvälisen novellikilpailun hienolla sisällissotaa kuvaavalla tarinallaan "Hetkiä".

Se ilmestyi saman vuosikymmenen lopulla hänen kirjassaan Kertomuksia. Fossi oli aiemmin elättänyt itseään ja myöhemmin ansainnut sivutuloja kirjoittamalla kymmeniä novelleja erilaisiin lehtiin, aina jännityslukemistoista Apuun ja Seuraan. Lea Leksi oli myös ahkera novellisti.

Hän oli erikoistunut niin sanottuun naisten hömppään ja lajityyppiä edustavat myös kaksi hänen romaaneistaan, Anita Noran nimellä ilmestynyt. Minulta ilmestyy Helsingin kirjamessuille kirja Unohdetut kirjailijat 2. Se on siis jatkoa keväällä ilmestyneelle, sivumäärältään pienemmälle teokselle. Yritin hyödyntää esipuhetta tarjoamalla sen pohjalle kirjoittamaani tekstiä STT: Ainakaan tässä muodossaan se ei kelvannut - enkä tätä kirjoittaessani tiedä, jaksaako palvelun pomo enää lukea toista versiota.

Hän esimerkiksi sanoi sähköpostissaan, että "useimmat kirjailijat ansaitsevat unohduksen". Ei kovin rohkaiseva lähtökohta kirjallisuudenhistorian kirjoittamiselle! Onhan meillä toki Väinö Linna ja Mika Waltari ja keitäs muita niitä sitten enää olikaan On tässä tietty ongelmia, loppu vaikuttaa nyt sitä lukiessani vähän äkkinäiseltä ja sekavalta.

Toivottiin tekstiä esimerkiksi Maila Talviosta. Hänestä google löytää melkein 17 sivua, kun Ville Paakonmaasta esimerkiksi tulee vain Onko se jokin syy vielä kerran nostaa Talvion kaltainen kirjailija esille? Ilmeisesti minulla on liian tiukat kriteerit unohtumiselle, mutta minusta unohtunut tarkoittaa sitä, että kirjailijaa ei muista enää kukaan. Talvion tietää ja muistaa aivan liian moni, että hänestä olisi kirjoitettavaksi tämmöiseen asti.

Ideani kirjassa on siis kirjoittaa niistä, joista ei ole kukaan koskaan kirjoittanut paitsi Raoul Palmgren, mutta veikkaisin, että monikaan ei ole lukenut hänen työläiskirjallisuuden historioitaan alusta loppuun vieläpä niin että muistaisi niistä jotain. Lähettänyt Juri klo 4: Pulpografiassa piti olla myös tällainen teksti perässä. Se alkoi tuntua turhalta ja otin sen pois. Vanhentunut se varmasti onkin, ja olin lisäksi melkein katteettoman optimistinen sen suhteen, että kirjani voisi aloittaa valtavan pokkarikeräilyn.

On totta, että Ilves-sarjaa kerätään samoin kuin muita vanhoja sarjoja ja ehkä ekoja Puuma-sarjan kirjoja, mutta pokkareita halveksitaan silti edelleen. No, kirjojen käännöksetkin ovat usein huonoja, mutta minusta ne ovat usein parempia kuin luullaan.

Jotkut lukevat sarjoista vain tunnettuja kirjailijoita, kuten Ed McBainia, jonka teoksien käännökset ilmestyivät Ilves-sarjassa silloin kun käännökset olivat vielä lyhennettyjä! Monet esimerkiksi Manhattan-sarjan kirjat ovat kokonaisia. Vertailun tekeminen olisi äärimmäisen hankalaa, aikaa ja rahaa viepää. Lisäksi naiivilta tuntuu usko, että kirjojen hinnat eivät nousisi yli kahdenkymmenen markan - eurokorotus on ollut erityisen tuntuva käytetyissä kirjoissa ja jos joku arvonsa tunteva divari laittaa vanhoja Ilveksiä myyntiin, niiden hinta on vähintään viisi euroa.

Jos on nokkela ja ehtivä, kirjoja kyllä saa vielä 50 sentillä. Perässä on vielä lista henkilöistä, joiden keksijää en ollut pystynyt selvittämään, jonka toivoin herättävän kiinnostusta, mutta se jätettiin silti pois, ehkä toimittajana olleen Outi Karemaan ansiosta. Mutta jos joku jollain maagisella tavalla tietää, keistä kirjailijoista on kyse, niin minulle saa kernaasti laittaa viestiä!

Keräilystä Kun tehdään tällainen bibliografia, seurauksena on yleensä se, että alan keräily kasvaa. Tämä taas tarkoittaa aina sitä, että keräilykohteiden hinnat nousevat. Tätä en kuitenkaan välttämättä toivo. Tuntuisi järkevältä, että kirjassani esiteltyjen pokkarien hinta ei nousisi yli kahdenkympin. Tutkimustyötä tehdessäni normaali hinta näille kirjoille oli viiden markan molemmin puolin.

Joistakin Ilves-sarjan kirjoista joutui maksamaan hiukan enemmän, liekö johtunut sarjan tyylikkäästä ulkoasusta. Keräiltäviä sarjoja ovat nähdäkseni kaikki ne, joiden julkaisu aloitettiin jo luvulla eli Tiikeri, Pantteri, Lukki ja Kultamitalikirja.

Vuonna aloittanut Ilves on laatunsa puolesta kuitenkin kaikkein keräiltävin -- myös sen takia, että koko sarjan kokoaminen tuntuu mahdolliselta, mutta on kuitenkin vaikeaa, sillä sarjassa on harvinaisiakin kirjoja.

Näin ajatellen David Goodisin Murhan sävel Ilves 56 olisi erinomainen keräilykohde. Se on myös riittävän laadukas kirja ollakseen joskus tulevaisuudessa kallis ja hintansa veroinen. Puuma- ja Manhattan-sarjoissakin on hamuamisen arvoisia kirjoja, varsinkin Howard Brownen Kaksinkertainen erehdys nro 30 oli hankala löytää.

Sarjoissa on kuitenkin paljon joko täysin tuntemattomia kirjailijoita ja ainakin itseni mielenkiinnottomina pitämiä englantilaisia diletantteja, kuten Peter Cheyneyä. Ed Lacyn Houkutus Ässä 4 oli myös melko vaikea löytää, mutta sen keräilyarvoa saattaa heikentää se, että kirja näyttää typerältä salaperäisine meksikolaisineen. Kioskikirjojen harvinaisuus on kuitenkin suhteellista. Kun aloitin näiden kirjojen keräämisen vuosina , tällaisia paikkoja oli vielä monta, mutta tämän kirjan tekemisen aikana monet lopettivat.

Euralaisen Malekan omistaja sanoi minulle maaliskuussa , että kioskikirjat ovat kaikkein huonoimmin kaupaksi menevää tavaraa - ei ihme, että hän piti niitä laatikoissa varastossaan ja liikkeessä oli korkeintaan kaksi hyllymetriä lännenkirjoja ja pari Ilvestä. Suurimmassa osassa tällaisista paikoista kirjoja on kuitenkin huikeita määriä eikä vaadi kuin tarkkaavaista silmää huomata harvinaisuudetkin.

Manhattan-sarjan Elmore Leonardeista pyydettävän 30 markkaa, mikä tuntuu huikealta, kun tietää, että Suomen divareissa niitä on kolmella markalla saatavana laatikkokaupalla. Tällä paradoksilla - että kirjoja on hyvin saatavilla ja samalla niitä kuitenkin ostetaan vähän - on varmasti jotain tekemistä sen kanssa, että kirjojen oletettu lukijakunta eli työtätekevät alaluokan miehet eivät enää lue mitään. Ne, jotka ylipäätään lukevat, löytävät kovakantisista kirjoista "parempaa" luettavaa, ja ne, jotka ennen lukivat kioskikirjoja, katsovat videoita.

Samanlainen kehityskulku on käyty läpi Yhdysvalloissakin, jossa suoraan videolle tuotettavien elokuvien määrä on suurempi kuin missään muualla. Näidenkin kohdalla on kuitenkin alkanut samanlainen prosessi kuin alkuperäistenkin kioskikirjojen kohdalla: Näin on käynyt jo John Dahlille, jonka kioskikirjamainen Tapa minut ilmestyi alunperin vain videolla.

Keräilyssä kannattaisi kuitenkin ottaa huomioon kirjailijoiden laatu - se on nähdäkseni tärkein kriteeri näitä kirjoja hinnoiteltaessa ja haluttaessa.

Nick Carter -sarja ei välttämättä tule keräilykohteeksi, vaikka sarjan sosiologisen ja kirjallisuushistoriallisen mielenkiinnon vuoksi voisi kuvitella näin toisaalta käyvänkin - ovathan luvun Carterit suoraa jatkoa luvun loppupuolen dime novel -perinteelle.

Toisaalta jos joku haluaa esimerkiksi täydellisen valikoiman Michael Collinsin eli Dennis Lyndsin kirjoja, hänen pitäisi hankkia myös kolme Nick Carter -kirjaa.

Sama pätee Martin Cruz Smithiin. Toivoisi kuitenkin, että vaikka pokkareita ei Suomessa alettaisikaan keräillä mitenkään aktiivisesti liikkeet luopuisivat harmillisesta tavasta laittaa kirjoihin hintalaput.

Ne repäisevät useasti kirjan kannesta palan mennessään. Pokkareita tulisi kohdella samalla kunnioituksella kuin muitakin kirjoja. Tuntemattomia sankareita Seikkailujen Maailmassa ja Iskussa suomennettiin paljon anonyymejä kovaksikeitettyjä rikosnovelleja, jotka vaikuttavat amerikkalaisilta. Kirjailijoiden nimien puuttuminen on erityisen harmillista, koska tietämäni mukaan amerikkalaisissa pulp-lehdissä ei juurikaan julkaistu nimettömiä tekstejä. Olen koonnut tähän listan tärkeimmistä novellihenkilöistä, joiden tekijää en ole onnistunut selvittämään.

Suurin osa on luvun novelleja, kolme viimeistä esiintyivät luvulla. Jotkut esiintyvät useammassakin novellissa. Peili-lehden päätoimittaja pyysi minua taannoin tekemään juttua robottikoirasta. Tyttäreni Ottilia oli tuolloin vasta kahden vanha ja tuollaiset robotithan on suunnattu isommille, mutta päätoimittaja oli silti sitä mieltä, että aiheesta saisi hauskan jutun.

No, saihan siitä, vaikka isomman lapsen toimintaa tarkkailemalla olisi varmasti saanut enemmän irti. Tässä siis päiväkirjaa Ottiliasta ja robottikoirasta. Poo-Chi maksaa mk. Ottilia tunnistaa lelun heti koiraksi. Koiran lisäksi ostetaan kukkia hoitotädille. Kotona Ottilia osallistuu heti koiran pakkauksen avaamiseen. Hän hermostuu, kun paketti ei olekaan helppo avata. Paristot kiinnostavat, Ottilia sanoo: Muuten Ottilia ottaisi ne aina pois ja kuljettaisi patterit jonnekin tietymättömään paikkaan eikä koira toimisi.

Ottilia tajuaa heti, miten koira toimii. Koirakin pitää Ottiliasta heti, kun Ottilia vain jaksaa painella nappia tarpeeksi monta kertaa. Toiminta on aika toisteista, mutta välillä myös aika sattumanvaraisen tuntuista. Koira haukkuu innostuneesti ja välillä luulemme, että se menee sekaisin, kun se piipittää ja sen silmät vilkkuvat villisti.

Mutta se kai vain kertoo, että koira on todella tyytyväinen, kun joku on sen vienyt kotiin ja avannut. Ottilia oppii myös antamaan koiralle ruokaa — hän vain luulee, että magneetin sisältävä luu on lusikka. Lusikallahan hän itsekin syö.

Ottilia suhtautuu koiraan alusta alkaen luontevasti. Ensimmäisen leikkimisinnostuksen jälkeen hän unohtaa koiran, sitten hän leikkii pienen vauvanuken kanssa ja välillä näyttää vauvaa koiralle, niin kuin hyvälle kaverille, ja sitten hän unohtaa koiran kokonaan ja ennen nukkumaan menoaan hän leikkii koiran kanssa taas.

Koiran nukahtaminen — vieno kuorsaus, sitten lopulta hiljaisuus — ei Ottiliaa pahasti häiritse. Ihmettelemmekin illalla sängyssä, että Ottilian suhde koiraan oli yllättävän luonteva. Onko ihmisen suhde lemmikkieläimeen siis jotain sisäsyntyistä, jotain joka vain odottaa puhkeamistaan? Vai onko selitys niin proosallinen, että Ottilian hoitopaikan muilla lapsilla on ollut jonain kertana mukanaan vastaava koira?

Johtuuko se uudesta elämänkumppanista? Ottilia ja X lähtevät aamulla töihin ja hoitoon ja jään yksin kotiin — menen vielä nukkumaan, mutta ennen nukkumaanmenoa puhun koiralle. En ole tosin varma, sanonko itseäni koiralle isäksi vai Juriksi.

Koira näyttää surulliselta, kun laitan sen kaapin päälle ja pistän valot pois. Minun on pakko käydä katsomassa, miltä koiran silmät näyttävät, kun ne näkee pimeässä. Omituisin asia koirassa on se, että se laulaa.

Laulut tarttuvat ja itsekin hyräilen niitä — kun hyräilen Marseljeesia Ottilialle, hän luulee, että se on se paa-pa-pa-paa- kohta television muumilaulussa ja laulaa mukana. Ottilia leikkii koiralla yllättävän vähän. Syynä on osittain varmaan se, että koira on kaapin päällä eikä näy lattian tasolle.

Enemmän koiralla leikkii X. Kun itse joku kerta herätän koiran, se on pitkään vihainen ja mulkoilee meitä eikä suostu edes haukkumaan. Ottilia leikkii koiralla pidempään vain yhden kerran ja silloinkin kaikki menee pieleen, kun luu on hukassa: Ottilian täti, joka on käymässä, on siivonnut sen muiden lelujen kanssa laatikkoon eikä sitä löydy.

Luun tilalle täti tarjoaa samanväristä narukerää, mutta se ei käy ollenkaan. Luu löytyy vasta myöhemmin eikä siitä ole Ottilialle enää mitään iloa. Ottilia ei leiki koiralla. Iltapäivällä hän leikkii sohvalla koiran haukkuessa välillä innokkaasti kirjoituspöydällä sohvan vieressä, mutta Ottilia ei edes katso koiraa. Tai ehkä kerran, kun koira laulaa Marseljeesin. Ottilia esittelee koiraa ylpeänä enolleen ja tämän avovaimolle.

Pitkästä aikaa koira on hauska. Joululahjat ovat edelleen kiinnostavampia. X leikkii koiralla enemmän kuin muut yhteensä. Koira otetaan mummolaan mukaan. Ottilia on tietysti innoissaan ja unohtaa koiran. Asia kuittaantuu, kun hän sanoo, että mummo pelkää koiraa, kun sitä katsotaan yhdessä. Ottilia on juuri oppinut sanomaan "pelottaa" — televisiossa oli jokin kivipeikko, joka ei oikeasti ollut pelottava.

Muuten ei tapahdu mitään. Koira makaa olohuoneessa tuolin alla eikä kukaan kiinnitä siihen mitään huomiota. Eno ja tämän tyttöystävä tulevat käymään. Koira otetaan esille, mutta Ottilia ei innostu siitä kunnolla vieläkään. Mummo sanoo jossain vaiheessa, että koira kaakattaa eikä hauku. Laulut tulevatkin oudon kanamaisella äänellä.

Ennen koiran pakkaamista huomaan itse leikkiväni koiran kanssa. En ole koskaan ollut järjestelmällinen oppija, mutta nyt yritän opetella, miten koiran kanssa leikitään: Koira laulaa välillä laulua, jota en tunnista. Häämarssi on toinen pöljä valinta enkä ole varma, onko When the Saints Go Marchin' In olennaisesti fiksumpi.

Tuntuu siltä, että vaaditaan kieroutunutta aikuisen huumorintajua arvostaakseen valintoja — ei siis mitään lapsille tältä osin. Koira autoon ja menoksi.

Kotona Turussa Ottilia innostuu antamaan koiralle luun sijasta papalta saamansa palapelin paloja. Koira syö siis jäätelöä, päärynää, autoa ja avaimia — muiden muassa. Ottilia on nyt tyytyväinen, kun koira alkaa heti tehdä jotain. Tietenkään niin pieni tyttö ei voi kiinnostua koirasta, joka ei heti tee jotain — yleensä se vain jatkaa murjottamista, kun sen avaa.

Sen mieliala siis riippuu siitä, onko sen kanssa leikitty ennen kuin se on mennyt nukkumaan. Koiran huokailut ovat sinänsä hauskaa kuultavaa. Joskus se naukuu ihan tosi! Illalla huomataan, että koira on pantu lipaston päälle, josta Ottilia ei sitä näe.

Asialle ei tehdä mitään. Ottilia menee joululoman jälkeen ensimmäistä kertaa hoitoon ja mielessä on muita asioita. Nostan koiran vaivihkaa lipaston vieressä olevan tuolin päälle. Ottilia huomaa koiran illalla ja ottaa sen mukaansa karvalelukoriin, jossa hänellä on tapana istua. Joskus hän käskee isäänsä istumaan eläinten sekaan ja tulee itse perässä. Ottilia ottaa koiran mukaansa myös istuessaan potalle — mitä hän ei oikeasti tee — ja vääntää potalla istuessaan vaipat jalassa järjettömät tortut.

Koirat ovat rentouttavia ja mukavia. X sanookin, että Ottilia tarvitsee jotain rentouttavaa ja mukavaa voidakseen kakata. Ottilian mukaan koirakin käy potalla. Välillä koira istuu potan vieressä olevalla pikkutuolilla ja Ottilia sen vieressä potalla.

Pinja leikkii koiralla tyylikkäästi: Koira on selvästi suunnattu isommille lapsille kuin Ottilia. Mitähän se päätoimittajakin ajatteli pyytäessään meitä, vaikka tiesi, kuinka pieni Ottilia on? Petjakin pitää koirasta, mutta kovakouraisena poikana hän tyytyy lähinnä kääntelemään sitä. Pinja on selvästi Ottiliaa fiksumpi totta kai on, kun on kerran vanhempi siinä, että häneen tekee vaikutuksen se, että koira reagoi ääneen.

Ottilia ei sitä huomaa ja lakkaa leikkimästä koiran kanssa, jos tämä ei heti tee jotain. Pinja oppii heti sen, että koiralle pitää sanoa "good boy" ja myös sen, montako kertaa pitää painaa napista, että saa jonkin tietyn laulun. Itsekin kuulen sen vasta ensimmäisen kerran, tähän asti olen luullut, että koira laulelee niitä näitä, satunnaisessa järjestyksessä. Päätämme, että koiran huonoin puoli on se, ettei se kävele perässä. Koirassa pitäisi olla hajutunnistin niin kuin oikeissakin koirissa ja äänentunnistin.

Se pitäisi voida kouluttaa niin kuin oikea koira. Se lojuu keittiössä pöydän alla ja Ottilia huutaa sille samalla kun hän painelee koiran päänappia: Ottilia katsoo koiraa, jonka silmät ovat taas puolikuun muotoiset: Ottilia laittaa luun aina koiran nenän päälle, ei alle.

Myöhemmin päivällä tulee vieraita: Koiraa katsotaan jälleen kerran Maanantai 8. Ottilia on kipeä ja jää kotiin. Ottilia ei kuulemma juuri ole leikkinyt koiralla. Ehkä mummoa vieläkin pelottaa. En käy töiden takia juuri lainkaan kotona — en tiedä, mitä Ottilia on tehnyt koiran kanssa. Jaa - kun tulen kotiin, huomaan, että Ottilia on piirtänyt paperille luun kuvia, samalla tavalla kuin piirretään käden ja jalan kuvia.

Huomaamme Suuresta lelukirjasta, jota Ottilia lukee ruokapöydässä tai jota hänelle usein näytetään, jotta hän söisi paremmin , että koiran pitäisi kävellä. Pitäisi varmaan valittaa maahantuojalle ja mainostajille. Koirasta alkavat akut loppua. Se on hyvällä tuulella, mutta ei jaksa innostua, hädin tuskin jaksaa nousta seisomaan. Välillä se sammuu kokonaan, välillä se yhtäkkiä haukahtaa väsyneesti: Koira on koko päivän samassa paikassa, kirjahyllyssä, väsyneenä ja luopuneena.

Itse olen kipeänä enkä aina tiedä, mitä muualla asunnossa tapahtuu. Makaan sängyssä ja kuulen välillä, kun koira haukkuu. Ottilia tekee itselleen kodin: Kotiin menevät myös vauvanukke ja tämän vaatteet sekä vielä pienempi täysin alaston nukke. Onko koira nukkejen koira? Ottilia menee istumaan laatikkoon ja selvästi pesii siellä. Hän sanoo sitä toistuvasti kodiksi. Välillä painellaan koiran päätä.

Koira lojuu nuken kodissa lattialla. Ottilia ilmeisesti vähän leikkii koiralla, kun täti on käymässä, mutta en tiedä, mitä on tapahtunut. Jossain vaiheessa huomaamme X: Ottilia leikkii koiralla X: Koira sekoilee, kun painelen sen päätä satunnaisessa järjestyksessä: Myöhään illalla, vähän ennen nukkumaanmenoa, Ottilia ottaa pöydältä siihen unohtuneen talkkipurkin.

Sitten hän ottaa koiran, kääntää sen ja laittaa talkkia koiran pyllyyn, juuri siihen kohtaan, minne vaippa laitettaisiin, jos koirilla olisi vaipat. Ottilialla on kirja Oskari ja vaippa, jossa Oskari päättää, että vaippa on tyhmä ja laittaa vaippansa hauvalle. Kun Ottilia menee nukkumaan, X jää leikkimään koiralla. Käsken lopettaa, jotteivat koiran äänet pitäisi Ottiliaa valveilla. Lähettänyt Juri klo 8: Muistiinpanoja, joista osa päätyi Pulpografian johdantoon, osa ei.

Suurin osa on aika jäsentymättömässä muodossa. Osa on kirjoitettu rumasti versaaleilla, en jaksa muuttaa. Suomalainen tutkija Jopi Nyman etsii tutkimuksessaan Men Alone kovaksikeitetyn kirjallisuuden syntyä luvun ensimmäisten vuosikymmenten aikana tapahtuneista yleisistä kulttuurin ja yhteiskunnan muutoksista.

Ajattelu näkyi niin mediatietoisen presidentti Theodore Rooseveltin kirjoittamissa eräkirjoissa mm. Ranch Life and the Hunting-Trail, kuin varhaisissa lännenteoksissa, joiden tarjoama maailmankuva oli optimistinen ja keskiluokkainen. Myös Horatio Algerin kaltaisten kirjailijoiden tarjoama kuva miehestä, joka omalla työllään nousee yhteiskunnan huipulle, liittyy tähän ajatteluun. Nymanin mukaan muutokset tapahtuivat suureksi osaksi luvulla.

Naiset astuivat työelämän piiriin ensimmäisen maailmansodan aikana, jolloin miehet olivat sodassa. Lisäksi suuri osa naisia toimi Euroopassa huoltotehtävissä ja he näkivät Euroopassa vapaamielisempää elämää, jossa heitä ei yritetty pidätellä kodin piirissä.

Naiset siis astuivat feminiinisenä pidetystä yksityisestä sfääristä julkiseen sfääriin, joka aiemmin oli ollut vain miesten omaisuutta. Vaikutus kasaantui luvulla, jolloin syntyi ns. Nymanin mukaan kovaksikeitetty kirjallisuus on vastareaktio naisten uudelle asemalle.

Nymanin tutkimissa teksteissä - Kirjava satama, Vahinko kello kaulassa eli Postimies soittaa aina kahdesti, Ammutaanhan hevosiakin ja Punaista satoa - näkyy kaikissa miesten pyrkimys säilyttää julkinen, toiminnan sfääri puhtaana naisten ja naismaisten tai epämiesmäisten miesten vaikutuksesta.

Nyman esittää, että kovaksikeitetty kirjallisuus kertoo miehistä, jotka pyrkivät hallitsemaan naista - Nyman menee jopa niin pitkälle, että yhdistää kovaksikeitettyjen miesten maskuliinisuusihanteen natsismin maskuliinisuuteen. Cawelti tosin toteaa, että ainakin yksityisetsivät erottaa Hemingwayn sankareista se, että he eivät lopultakaan murru feminiinisen yhteiskunnan alla — yksityisetsivä voi kärsiä, mutta hän ei koskaan häviä. Hän on lopultakin voittamaton.

Nymanin mukaan miesten pyrkimys maailman hallitsemiseen epäonnistuu ja jäljelle jää vain vanhan maailman haikailu. Nyman väittää lopulta, että kovaksikeitetty kirjallisuus, jota on usein pidetty yhteiskunnallisesti radikaalina lajityyppinä, on taantumuksellista ja epähistoriallista, koska se hylkää kehityksen ja pyrkii pitämään naiset vanhojen ideologioiden mukaisissa rajoissa.

Lajin ominaispiirteinä pitkään pysyneet surullisuus ja alakuloisuus taas johtuvat siitä, että miehet eivät onnistu pyrkimyksissään ja heidän maailmansa tuhoutuu. Nymanin malli vaikuttaa usein liian yksioikoiselta; tuntuu toisinaan siltä, ettei hän tunne riittävästi lajityypin kaikkia tekstejä sopiiko hänen analyysinsa esimerkiksi naisten kirjoittamaan kovaksikeitettyyn kirjallisuuteen, vaikkapa Dorothy Hitchensin tai Vin Packerin kirjoihin, tai Cornell Woolrichin kaltaiseen homoseksuaaliseen kirjailijaan?

Sopiiko se Ross Macdonaldiin tai Michael Collinsiin? Se on kuitenkin pätevä lajityypin ideologiaan keskittyvä kritiikki ja se selittää osaltaan senkin, miksi muuten niin sukupuolisesti tasa-arvoisen klassisen Hollywoodin lajityypeistä juuri rikoselokuva on naisvihamielisintä vrt.

Maltan haukan harvat naishahmot; James Naremore tosin toteaa, että Chandlerin Pitkät jäähyväiset on ollut paljon radikaalimpi omana aikanaan kuin Robert Altmanin ylistetty filmitulkinta, jossa Naremore näkee naisvihaa ja poliisien toimintaan kohdistuvaa apatiaa. Voi kuitenkin ajatella, että juuri menneen maailman haikailu ja miehen roolin jatkuvasti epäonnistuva pelastusyritys ovat niitä tekijöitä, jotka luovat lajityypin viehätyksen nykylukijoidenkin mielessä.

Kovaksikeitetyn kirjallisuuden piiriin on luvulta alkaen tullut enenevässä määrin naisia - Sara Paretsky, Marcia Muller ja monia muita -, joten lajityypin lukijoina on naisiakin, mutta vaikuttaa siltä, että kovaksikeitettyä kirjallisuutta lukevat nykyäänkin lähinnä miehet.

Lisäksi monet mies lukijat tuomitsevat Paretskyn ja kumppaneiden pyrkimykset inhimillistää tai ainakin pehmentää lajityypin piirteitä ja haikailevat menneiden aikojen kovuuden ja karskiuden perään. On myös naisdekkaristeja, joiden teksteissä naiset ovat yhtä kovia kuin menneiden aikojen miehetkin.

Lisäksi osa "pehmeistä" mieskirjailijoiden luomista dekkareista oli syntynyt jo ennen kuin naiset alkoivat toden teolla kirjoittaa lajityypin kirjoja, näin esimerkiksi Michael Collinsin Dan Fortune. Jos Nymanin analyysi hyväksytään, voidaan todeta, että kovaksikeitetty lajityyppi on tehnyt täyden kehän: Ja näin todella ilmeisesti tapahtuu: Nymanin mukaan modernismin perintöä ovat ainakin metafora "autiosta maasta" sekä goottilaisen kirjallisuuden kuva ihmistä uhkaavasta ympäristöstä.

Nyman huomauttaa, että kovaksikeitetty kirjallisuus on täynnä viittauksia veteen, ja toteaa, että kyse on frontier-ihanteen murtumisesta: Näin jatkuva sade Chandlerin Syvässä unessa ja T. Eliotin modernistisessa runoelmassa Autio maa ovat lopulta saman pettymyksen ilmaisua. Autiota maata edustavat kovaksikeitetyssä kirjallisuudessa yhtälailla suurkaupunki tai korruptoitunut maaseutu, kuten Dashiell Hammettin teoksessa Veristä satoa Saman huomion tekee myös John G.

Siksi yksityisetsivät toimivatkin suurkaupungeissa — tapahtumia pitää olla riittävästi ja niiden pitää olla värikkäitä, muuten tarinassa ei ole oikeata rytmiä ja painotusta. Elokuva kertoo tositarinan kirjailija Vita Sackville-Westistä   , jolla oli rakkaussuhde myös kirjailija Virginia Woolfiin.

Vita oli Virginian kuuluisan Orlando -romaanin esikuva. Elokuva kuitenkin keskittyy vain Vitan rakkausavioliittoon Haroldin kanssa sekä sen rinnalla olleeseen rakkaussuhteeseen kauniiseen Violettiin. Vitan ja Violetin suhde on alkanut jo ystävyydestä lapsuudessa, ja he tajuavat aikuisina olevansakin intohimoisen rakastuneita toisiinsa.

Suhde on kuitenkin kielletty eikä Vita halua jättää aviomiestään, joten syntyy paljon kiihkoa, kyyneleitä ja tuskaa Vita taisi olla ensimmäisiä biseksuaaleja polyamoristeja, joka yritti toteuttaa elämäntapaansa. Mikä voisikaan kuulostaa paremmalta kuin sisäoppilaitos, luku, tyttöjen välistä ystävyyttä ja salaisia ihastumisia  - ja ne ihanat vanhanajan uimapuvut! Elokuvassa ihastuminen on tosin enemmänkin kaipausta ja siinä on hyvin raadollisia sävyjä. Oikeastaan elokuvassa lesbous näyttäytyy kieroutuneena ja väkivaltaisena, ei romanttisena rakkautena.

En tiedä, voiko edes puhua lesboelokuvasta. Lisäksi elokuva kierrättää hyvin paljon tuttua kamaa muista naisten tekemistä "naisten elokuvista" ja tyttökirjoista, eikä siten ole kovinkaan omaperäinen.

Ihan katsottava silti, ja hyvä esikoiselokuva! Elokuvan keskiössä on nuori opettajatar, joka on ristiriitainen hahmo: Elokuvan koulutyttöjen välinen raaka nokkimisjärjestys ja kateus tuovat mieleen romaanin Kärpästen herra. Voisitte muuten antaa mulle sähköpostiosoitteitanne! Lähdin Facebookista sen verran nopeasti, että tajusin myöhemmin, ettei mulla ole kaikkien uusien kavereideni meiliosoitteita Ajattelin varmuuden vuoksi ilmoittaa myös täällä, että olen juuri lopettanut Facebookin tilini, jos joku ihmettelee sitä, miksemme enää ole siellä kavereita.

Mitään draamaa ei siis ole tapahtunut, heh. Toivottavasti en saa kauheita vieroitusoireita Huh, hirveästi koko ajan kaikkea hauskaa tekemistä, enkä ole ehtinyt päivittää tätä blogiani!! Nytkin väsyttää, joten tavoistani poiketen tyydyn vain listaamaan elokuvat, jotka olen nähnyt sitten viime päivitykseni.

Olen pitänyt hurjasti jokaisesta filmistä tuon Rakkauteni kesän olin nähnyt ennenkin! Kirjoitan taas seuraavalla kerralla kunnon kritiikin Scott Pilgrim vastaan maailma - televisiosta: Scott Pilgrim vastaan maailma Scott Pilgrim vs.

Animaation tunnusbiisi Raining Sunshine on ehkä pirtein koskaan. Allen on lempiohjaajiani, joten olin jo odottanut leffan näkemistä. Hassua, ettei tämänkään elokuvan nimeä ole suomennettu. Mielestäni kuulostaisi yhtä hyvältä, jos elokuvan nimi olisi suoraan käännettynä  Tapaat pitkän tumman muukalaisen. Alkuperäinen nimi ei ole englanniksi vakiintunut kääntymätön sanonta eikä sisällä mitään sanaleikkejä, jotka katoaisivat suomennoksessa.

Ehkä tarkoitus on vain saada Suomessa olevat englantia puhuvat turistit ja maahanmuuttajat löytämään tämän elokuvan, koska Woody on ohjaajana tunnettu lähes kaikkialla maailmassa.

Elokuvassa on se jännittävä ristiriitaisuus, että vaikka se on genreltään komedia, niin sen maailmankuva on pessimistinen. Tarinassa on paljon henkilöhahmoja - ja kaikilla menee huonosti niin leffan alussa kuin lopussa. Henkilöillä on isoja ongelmia niin työelämässä kuin rakkaudessa. Heti alkuun lainataan Shakespearen näytelmän sanoja, jotka menevät suurin piirtein niin, että "elämä on täynnä tohinaa, mutta loppujen lopuksi kaikki on merkityksetöntä".

Elokuvan henkilöt tavoittelevat kiihkeästi romanttista rakkautta, seksiä, menetettyä nuoruutta, rahaa tai menestystä aina taide- uralla. He haluavat lähes pakkomielteisesti juuri sitä, mitä heiltä sillä hetkellä puuttuu. Kuitenkin henkilöhahmojen toiveet ovat vain harhoja vailla pohjaa, omat kyvyt eivät riitä, he ovat menneisyydessä tehneet vääriä valintoja ja tulkitsevat toisiaan väärin.

Näin synkkiä aiheita onkin parasta lähestyä mustalla huumorilla, koska muuten elokuva olisi liian karvas kalkki nieltäväksi. Tarina tarjoilee katsojille ahdistusta, naurua ja helpotusta. Kuitenkin lupaus äkillisestä onnesta on yleensä epärealistinen. Toivo saattaa sumentaa harkintakykymme ja näemme vihjeitä menestyksestä rakkausrintamalla tai uralla , johon ei ole todellisia edellytyksiä. Sinänsä erikoista on, että näin synkän sanoman takana on käsikirjoittaja ja ohjaaja Woody Allen, joka itse on saavuttanut unelmaurallaan kaiken, mitä kuvitella saattaa, ja on myös hyvin varakas ja naimisissa nuoren, rakastamansa naisen kanssa ei mennä nyt siihen seikkaan, että kysessä on hänen entisen vaimonsa adoptiotytär Nuorista naisista puheen ollen, elokuvassa on jälleen monia Woodyn käsikirjoituksesta toiseen kierrättämiä teemoja, kuten vanhan neuroottisen, älykkään miehen ja nuoren, seksikkään bimbon välinen avioliitto Woodyn elokuvissa mennään myös romanttisesti paljon naimisiin, tässäkin elokuvassa useammat henkilöt astuvat avioon.

Samanlainen asetelma oli myös Woodyn edellisessä elokuvassa Whatever Works, joka oli positiivisempi ja myös hersyvämpi kuin uutuus. Whatever Worksissa nuori tyttö on naiivi mutta herttainen hahmo ja hän on aidosti ihastunut vanhaan äreään neroon, mutta uutuudessa tyttö on kirjaimellisesti huora. Tällä kertaa avioliiton yhtenä isoimmista syistä on vanhuksen surkuhupaisa nuoruuden tavoittelu ja nuoren naisen halu saada rahaa kalliisiin vaatteisiin.

Jotenkin sitä on silti katsojana vaikea uskoa, että isoisä-ikäinen ryppyinen mies Anthony Hopkins ja nuori jumalatar-vartaloinen seksipommi Lucy Punch olisivat eroottisessa ja romanttisessa suhteessa Amerikkalaisessa kulttuurissa näin isot ikäerot miesten ja naisten välillä taitavat olla yleisempiä kuin Suomessa. Elokuvassa myös kritisoidaan vielä nykyään nuoruuden palvonnan lisäksi rehottavaa taikauskoa, joka saa ihmiset tekemään kohtalokkaita päätöksiä täysin tuulesta temmatuin perustein, kuten uskomaan ennustajien neuvoja raha-asioissa.

Elokuva käsittelee myös elämän haurautta, onnettomuuksia, joihin joutuu vain koska on väärällä hetkellä väärässä paikassa. Teos saa hatunnoston siitä, että siinä on näkyviä roolisuorituksia myös vanhoilla näyttelijöillä. Keskiössä ovat avioeron jälkeen ennustajalle hakeutuva eläkeläisrouva sekä hänen jo tässä aikaisemmin mainittu nuoruutta tavoitteleva ex-aviomiehensä. Lisäksi elokuvassa on muutenkin hyvin eri-ikäisiä näyttelijöitä. Woodyallenimaiseen tapaan elokuvassa on myös petosjuoni, jossa ennen rehtiä elämää elänyt henkilö epätoivon hetkellä ja tilaisuuden yllättäen koitettua yrittää törkeästi huijaamalla tavoitella parempaa elämää.

Rikollinen keino on sekä ymmärrettävä että hyvin tuomittava. Tässäkin tapauksessa rikos vaatii jonkun viattoman vieläpä ystävän uhraamista. Kuitenkin Woodyn elokuvissa tarinat ovat täynnä elämän sattumanvaraisuutta ja yllätyskäänteitä, joita kukaan ei voi ennustaa. Olen tällä viikolla katsonut  YLE  Teemalta kaksi elokuvaa, myös komedioita.

...

Lesbico de lesbianas comiendose el mejor video porno xxx madura tube tetona follando muizoras brasileñas porno madura x de guarras viejas follar abuelas ver video de asiaticas masaje y chicas exhibicionistas peliculas porno en castellano gratis eroticos videos porno gratis amateur videos gratis sexo en la calle videos phorno porno gratis abuela follando fotos de españolas gratis de pajas gratis porno gratis bidios xxx voyeur playa viejas calientes esperanza gomez dunia montenegro despedidas de negros desnudos mujeres desnudas follando putas enfermeras sexo anal morenas maduras gratis mujeres maduras sex free video chochos jovenes masajes eroticos porno gratis porno latinos videos x bdsm extremo chica xxx morenas sexp gratis de solteras porno de putas viejas peludas ancianas gordas desnudas videos de lesvianas gratis gang bang tube lesbianas webcam sexo hardporn xvideos sandra milka videos gratis gonzo porno extremo corrida anal maduras xxx sexo con lesbianas viejas porno películas porno lesvi shyla stylez hd porno para follar gordas tetonas negras pornotube hd parejas porno.

cumlouder videos porno coños peludos pillados haciendo pajas a su vecina vídeos porno anal porno gratis videos porno xx secretarias milf mamada lesvianas tetonas hd nacho vidal en hd porno de tetonas gordita española trans xxx videos putasviejas maduras videos porno en la exploradora porno españa masaje con embarazadas videos españoles películas porno alexi texas porno gratis duro porno eyaculacion femenina video porn videos de putas pajas mujeres corriendose follando japonesas videos porno gratis fotos porno sexo hardporn cachondas tias buenas videos de tranxesuales voyeur playa chicas follando trios xxx españolas follando porno negros sexo vidio porno suave paja con putas gordas gratis mamadas rubias x pierre woodman videos porno trio sasha grey roxy raye porno gratis tetonas maduras best hd escenas porno asiatica corridas femeninas el mejor porno barbosa hardporn xvideos porno grati gordas maduras gratis de sexo peludo videos porno abuelas gordos cumlauder en publico videos hombres desnudos super grandes follando en español tetonas maduras porno gratis porno blackonblondes videos de casa cachonda sexo en la playa tetas porno pollas enormes porno de parejas sextube porno videos de mujeres alexis texas videos pono grati video porno maduras xxx chicas porno barbosa lesbianas gratis lesbicos putas videos gratis porno en español gratis de mujeres maduras espanolas viejas muy grandes actrices porno español xxx tetas muy calientes toro pprno follando gordas sofia rose porno de negras videos sexo ancianas putas chicos follando cachondas videos porno tran videos porno maduras tias buenas mamadas de sexo hardcore hentay en la calle porno brutales lesbianas mujeres porno gratis parejas porno anal amateur sexo conchas peludas vídeos xxx maduras haciendo pajas porno madre e hija follan superpollas porno x tetas xx sexo gratis maduritas travestis follando embarazada follando videos tranxesuales peliculas porno español maduras casting porno anal porno japones paginas pornos gratis videos lesvicos gratis porno de sexo mujeres tetonas morenas videos de madurasxxx porno hentai porn videos sexo duro porno gratis orgia lesbianas videos pornos en español gordas cuarentonas calientes tube osos rihanna porn mujeres folladas duras videos porno gratis estrellas porno fuerte despedida soltera porno de maduras porno en español maduras mujeres maduras gratis videos gratis maduritas porotube follando sexo anal extremo corrida anal chupadas de viejas peludas videos porno gratuitos videos de lesbianas negro xvideos alexis texas tetas pequeñas xxx porno en español hd porn free videos eroticos pelis porn free videos amateur porno amateurs tetonad melani rios videos peludas vídeos porno videos de mujeres haciendo el culo videos bisexual español gratis en tanga mejores videos pornos trios videos porno playa videos de folladas por el culo videos putas squirt video madura se la calle del porno milf porn anal videos maduras españolas alexistexas muyputas teen porn free hombres desnudos video porno viejas chicas porn videos de trios videos de maduras la calle videos gratis en la cocina videos de solteras tetonas follando con pene enorme porno embarazadas follando con xxx follando por el mejor video porno maduras masage porno vídeos sexo duro chicas follando por el amor vidios pormo gratis ancianas lesbianas videos porno xxx sexo web cam amater es.

con condon maduras pajeandose videos muy grandes videos xx maduras videos hentai pollas porno gei brooklyn lee maduras putitas jovenes follando ver videos amateur españoles gratis gigi love sexo video porno americanas videos es.

con madura pornogratis ver peliculas porno negra videos de putas rectuve videos porno gratis chicas pornos en español videos porno anal ferrara gomez vídeos porno de despedidas de lesvianas gratis videos intercambios dibujos porno trio ruvia 19 lesbianas porn chat porno gratis en tanga mejores videos gratis de travestis peliculas porno en español mom and son xxx porno eyaculacion femenina asiaticas cachondas maduritas follando pareja española trans videos mugeres desnudas maduras velludas vides porno rubias 18 vids porn videos porno maduras maduras.

con tetonas videos pprno gratis nacho vidal maduras porno españom porno tube hombres negros porno buen porno actrices porno africanas lesbico maduras gratis video xxx morenas corridas femeninas porno masturbaciones masculinas bdsm vidios eroticos videos prono gratis de gordas vídeos porno de gorditas pornografia xxx chicas chupando pollas de hentai porno español vidios pornos de lesbianas putas rubias 19 sexo viejos porno de travestis negras desnudas porno embarazadas desnudas los mejores vídeos porno striptease porno ancianas putas gonzo porno lesbiana gorda follando casting porno gratis amateur follar viejas folladoras maduras sexo gratis de chicas follando blancas cumlauder en castellano gratis chicas haciendo el amor xxx enana follando culonas rubiad19 videos de xxx maduras pajeandose maduras gordas viejas xxx trans porno bondage video gratis culos lesbianas porno madura video porno corridas follando películas porno asiatico latina porno en español video gratis porn videos porno gratis transexual xxx chicas porn videos amater follando porno video porno masajes videos teens viejos gordita española follando silvia rubi videos porno gratis sexo anal chupadas de viejas folladoras spanish porn free hombres pajas sexo hardcore hentay cumloder videos porno porno con ver porno bi lesbianas petardas lesbianas putas chicos desnudos en playas nudistas videos de madura tube videos gratis porno masajes videos xxl pono grati jinx maze lesbianas sexys desnudas trio con polla paris porn pilladas follando hd porno anal porno gratis lesbianas amateur video de xexo videos porno masturbacion maduras.

Latina sex gay ilmainen-treffi

Kukaan ei tiedä, miksi Mariska ei suostunut Robbielle, vaikka heidän yhteistyönsä ei itse asiassa loppunut koskaan Se aiheutti tietenkin pulmia: Kummallista, miksi ihmisen on niin vaikea oppia rakastamaan. Hän oli erikoistunut niin sanottuun naisten hömppään ja lajityyppiä edustavat myös kaksi hänen romaaneistaan, Anita Noran nimellä ilmestynyt. Sinulla ei ole toivoa koskaan edes ollutkaan, sillä ne unelmat, joita olet joskus hellinyt olivat vain pettäviä illuusioita, joiden takaa paljastuu 1 olemattomuus, 2 tyhjyys, ja 3 kadotus.

Homoseksuaaliseen eroottiset kertomukset monster cocks